Ihminen voi tietää tarkalleen, mikä olisi hänelle hyväksi, ja toimia silti toisin. Hän voi ymmärtää valvomisen, päihteiden käytön, jatkuvan selaamisen, ylensyömisen tai lykkäämisen seuraukset – ja huomata illalla tekevänsä jälleen saman valinnan.
Ulkopuolelta tämä näyttää helposti ristiriitaiselta. Jos ihminen kerran tietää seuraukset, miksei hän vain lopeta? Kysymys on ymmärrettävä, mutta se olettaa, että käyttäytymistämme ohjaa ensisijaisesti tieto. Todellisuudessa toimintaan vaikuttavat samanaikaisesti opitut tavat, ympäristö, tunnetila, jaksaminen ja se, mitä saamme toiminnasta juuri nyt.
Tietäminen ja tekeminen ovat eri asioita
Tieto on tärkeää, mutta yksin se ei yleensä riitä muuttamaan käyttäytymistä. Käyttäytymistieteessä muutoksen edellytyksiä kuvataan usein kolmen tekijän kautta: ihmisellä täytyy olla kyky toimia, ympäristön täytyy antaa siihen mahdollisuus ja motivaation täytyy kantaa itse tilanteessa. Tieto on vain yksi osa tätä kokonaisuutta.
Ihminen voi esimerkiksi tietää tarvitsevansa enemmän unta, mutta jos ilta on päivän ainoa oma hetki, valvominen tarjoaa jotakin tärkeää heti. Hän voi tietää, että puhelimen jatkuva tarkistaminen hajottaa keskittymistä, mutta ilmoitus tarjoaa nopean virikkeen kesken tylsän tai vaikean tehtävän. Haitallisellakin toiminnalla on usein jokin lyhyen aikavälin tehtävä.
Välitön palkinto tuntuu, myöhempi seuraus odottaa
Monen haitallisen valinnan hyöty tulee heti ja hinta vasta myöhemmin. Lykkääminen vähentää hetkeksi tehtävään liittyvää epämukavuutta. Selaaminen katkaisee tylsyyden. Päihde voi vaimentaa jännitystä tai pahaa oloa. Valvominen antaa kokemuksen vapaasta ajasta.
Seuraus puolestaan voi olla huomisen väsymys, heikompi terveys, vaikeutuva ihmissuhde tai hitaasti kasvava riippuvuus. Ihmisen päätöksenteossa välitön palkinto saa helposti suuremman painon kuin kaukana oleva haitta. Siksi myöhemmän seurauksen tunteminen ei aina voita juuri nyt tarjolla olevaa helpotusta.
Kun valinnasta tulee automaattinen tapa
Toistuva käyttäytyminen alkaa kiinnittyä tilanteisiin. Sohvalle istuminen voi käynnistää selaamisen, stressaava työpäivä mieliteon tai tietty seura päihteiden käytön. Kun yhteys tilanteen ja toiminnan välillä vahvistuu, käyttäytyminen ei enää ala joka kerta tietoisesta päätöksestä.
Tämä selittää, miksi vilpitön päätös voi kadota juuri siinä ympäristössä, jossa vanha tapa tavallisesti käynnistyy. Ongelma ei välttämättä ole se, ettei ihminen halua muutosta. Vanha toimintamalli ehtii yksinkertaisesti liikkeelle ennen harkintaa.
Toiminta voi olla yritys säädellä oloa
Joskus haitallinen toiminta auttaa selviytymään jostakin tunteesta tai tilanteesta: stressistä, yksinäisyydestä, riittämättömyydestä, levottomuudesta tai tylsyydestä. Keino voi olla pitkällä aikavälillä huono, mutta sen välitön vaikutus on todellinen. Se voi rauhoittaa, turruttaa, palkita tai siirtää huomion pois vaikeasta asiasta.
Tämän vuoksi pelkkä kieltäminen jättää helposti tyhjän paikan. Jos käyttäytyminen poistetaan, mutta sen hoitama tarve jää ennalleen, vanhaan keinoon palaaminen on hyvin ymmärrettävää. Kestävämpi muutos edellyttää, että tunnistetaan sekä toiminta että se, mitä toiminnalla yritetään saada aikaan.
Ympäristö vaikuttaa enemmän kuin haluamme ajatella
Valintoja ei tehdä tyhjiössä. Saatavuus, seura, kiire, väsymys, raha, kodin järjestys ja puhelimen ilmoitukset vaikuttavat siihen, mikä vaihtoehto on juuri siinä hetkessä helpoin. Jos haitallinen vaihtoehto on jatkuvasti näkyvillä ja hyvä vaihtoehto vaatii valmistelua, tahdonvoima joutuu tekemään tarpeettoman paljon työtä.
Siksi ympäristön muuttaminen ei ole huijaamista tai heikkoutta. Se on käytännöllinen tapa siirtää päätöksentekoa pois kaikkein vaikeimmältä hetkeltä.
Muutos alkaa tarkemmasta kysymyksestä
Kysymys “Miksi en vain lopeta?” johtaa helposti syyllisyyteen. Hyödyllisempi kysymys on: Mitä tämä toiminta antaa minulle juuri nyt?
Käyttäytymistä voi tarkastella neljän kohdan avulla:
| Tilanne | Toiminta | Välitön hyöty | Myöhempi hinta |
|---|---|---|---|
| Olen illalla väsynyt ja levoton | Jään selaamaan puhelinta | Saan virikettä ja vältän hiljaisuuden | Nukkumaanmeno siirtyy ja seuraava päivä vaikeutuu |
Kun ketju on näkyvissä, muutosta voidaan rakentaa konkreettisesti.
- Tunnista käynnistävä tilanne. Milloin toiminta tavallisesti alkaa? Mitä tapahtui juuri sitä ennen?
- Nimeä välitön hyöty. Tarjoaako toiminta helpotusta, virikettä, seuraa, hallinnan tunnetta vai tauon?
- Etsi samaan tarpeeseen toinen vastaus. Korvaavan toiminnan täytyy palvella jotakin samaa tarkoitusta. Pelkkä poistaminen jättää vanhan tarpeen paikalleen.
- Tee paremmasta vaihtoehdosta helpompi. Valmistele se etukäteen ja lisää kitkaa vanhan tavan ympärille. Pienikin muutos ympäristössä voi katkaista automaattisen ketjun.
- Määrittele seuraava teko, ei täydellistä lopputulosta. “En enää koskaan” on vaikea toteuttaa tässä hetkessä. “Kun huomaan tilanteen, odotan kymmenen minuuttia ja teen ensin tämän” on konkreettinen suunnitelma.
- Käsittele lipsahdusta tietona. Yksi huono valinta ei tee koko muutosta tyhjäksi. Se näyttää, missä tilanteessa suunnitelma ei vielä ollut riittävä.
Kyse ei ole vain tahdonvoimasta
Ihminen ei jatka haitallista toimintaa siksi, ettei hän ymmärtäisi mitään tai välittäisi seurauksista. Usein nykyinen toiminta voittaa, koska se on tuttu, helposti saatavilla ja palkitsee heti. Muutos vahvistuu, kun huomio siirtyy moraalisesta arvostelusta käyttäytymisen rakenteeseen.
Tieto seurauksista on muutoksen alku, ei koko muutos. Ratkaiseva kysymys ei aina ole “Miten saan itseni kuriin?”, vaan “Mitä tämä toiminta tekee puolestani – ja miten voisin vastata samaan tarpeeseen tavalla, josta en maksa myöhemmin yhtä kovaa hintaa?”
Jos toiminta liittyy riippuvuuteen tai vaikeuttaa merkittävästi arkea, ihmissuhteita tai terveyttä, kaikkea ei tarvitse ratkaista yksin. Avun pyytäminen voi olla ensimmäinen konkreettinen muutos ympäristössä.